Marraskuussa maisemasta katoavat kaikki värit. Ainakin äkkiä katsoen siltä näyttää. Räntäsateet ja varhain pimenevät illat lisäävät alakuloisuutta. Mutta juuri siksi on lähdettävä ulos. On mentävä lähelle, sisälle maisemaan, jotta löytyisi väriä ja kauneutta sieltäkin mistä sitä ei odota.
Mielestäni kaunista on myös siellä, missä värit ovat jo lähes tyystin kadonneet. Jo pienikin pakkasen puraisu sokeroi paljaat oksat.Marraskuu opetus: Lähde ulos ja mene lähelle. Pimeys ja räntäsade eivät olekaan ainoita maiseman hallitsijoita. Ulkoa löytyy paljon sellaista, mikä virkistää mieltä.
Minua ei kaamos haittaa tippaakaan. Paitsi silloin, jos on lumeton talvi. Pienikin kuura maassa valaisee maisemaa. Ja varsinkin luonnossa loska ja räntäkin näyttää kauniilta - toisin kuin kaupungissa. Luonto on aina kaunis (jos ihminen ei ole sitä päässyt pilaamaan). Kun masennus iskee, niin menen metsään. :-)
VastaaPoistaMinäkin kävin kuvaamassa tänään. Luonto on kaunis, minkä sinunkin kuvasi todistavat.
VastaaPoistaKaamosmasennus on käsittääkseni melko yleistä - En tiedä miksi itse koen sen rauhoittavana ja kivana :)
Kauniita kuvia!!!
VastaaPoistaminä menen kohta ulos, vaikka on pimeää...
En ole ollut tänään enkä eilen lainkaan ulkona...Ja sen huomaan!!!
Minulla on ehkä taipumusta turhaan melankoliaan, mikä iltojen pimetessä nousee pintaan. Siksi minun täytyy muistuttaa itseäni omien tuntojeni takaisesta todellisuudesta. Metsään minäkin menen aina kun vain voin. Se pitää mielen pirteänä.
VastaaPoistaNuo taidokkaat kuvasi ovat kuin koruja. Monet blogit osoittavat, että marraskuussa on paljon enemmän, mitä ensin ajattelisi.
VastaaPoistaIloa loppuviikkoosi!
Noissahan on väriä ihan valtavasti!
VastaaPoistaJa ihan toisiinsa sopivin sävyin!
Upeita kuvia ja tärkeä ajatus. Kiitos!
VastaaPoistaTuo jälkimmäinen kuva on erityisen kaunis. Kun värejä on vähemmän, pääsevät ne harvat oikeuksiinsa.
VastaaPoista