4.3.10

Viimeinen ilta

ja haikealta tuntuu lähteä kotimatkalle.


Ruokailu onnistuu jo hyvin italiaksi. Pöydän varaaminen puhelimitse oli vielä rajat ylittävä kokemus. Kaikki sujui muuten hyvin paitsi että varauksen vastaanottanut tarjoilija käytti sanoja joihin en ollut varautunut. Ymmärsin vastata kellonaikaa koskevaan kysymykseen ja tiesin kertoa kuinka monelle olen pöytää varaamassa. Mutta kaikki muu meni yli ymmärryksen. Unohdin kertoa jopa nimeni. Ruokaa kuitenkin saatiin.


Milano ei luultavasti nuku koskaan. En ainakaan itse jaksanut valvoa niin kauaa, että olisin huomannut katujen täysin hiljenevän.

2 kommenttia:

  1. Osaat sentään italiaksi asioida. Loma menee aina niin nopeasti, mutta toivottavasti kertyi paljon hyviä muistoja.

    VastaaPoista
  2. OIkeasti en osaa italiaa, mutta yritys oli kova.

    VastaaPoista